katse

 

 

HS

Mielipide | Mielipide


Päihderiippuvuudesta toipuneet tietävät, miten päihdepalveluja kannattaa kehittää
Oikeus saada sairauteensa parasta mahdollista hoitoa tulisi kuulua tasa-arvoisesti kaikille.

 

Helsingin Sanomat

Julkaistu: 17.11.2016 2:00


Jaan toipuvien päihderiippuvaisten, heidän läheistensä ja heitä hoitavien ammattilaisten yhteisen huolen päihdehoitomme tilasta. Miksi toipumiskeskeiseen hoitoon on niin vaikea päästä? Oikeus saada sairauteensa parasta mahdollista hoitoa tulisi kuulua tasa-arvoisesti kaikille.

 

Sote-uudistuksessa tavoitellaan vaikuttavampia ja taloudellisempia palvelurakenteita. Koska päihdepalvelujemme vaikuttavuudessa on runsaasti parantamisen varaa, olennaista on selvittää, millaiset palvelujen sisällöt tuottavat eniten pitkäaikaista ja kokonaisvaltaista toipumista.

 

Päihderiippuvuudesta toipuneet tietävät, mikä nykyisissä palveluissamme toimii ja mikä ei. On ilahduttavaa, että pääkaupunkimme psykiatria- ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tamminen ilmaisee (HS.fi/mielipide 11.11.) Helsingin kaupungin halukkuuden tehdä yhteistyötä niin potilaiden kuin palveluntarjoajienkin kanssa palvelujärjestelmän rakentamiseksi päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä tarpeita mahdollisimman hyvin vastaavaksi.

 

Kääritäänpä siis hihat. Asiantuntemuksemme on käytettävissä.

 

 

Tarja Orre
puheenjohtaja, Suomen Päihderiippuvaiset ry

 

 

 

 

 

katse

 

 

Avoin kirje 1.11.2016


Hyvä perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula


Tiedossanne on tutkijoiden arvio erilaisten alkoholihaittojen lisääntymisestä suunnitellun alkoholilain uudistuksen mahdollistaessa alkoholin kokonaiskulutuksen kasvun.

Toteutuessaan uudistus tulee lisäämään mm. alkoholiperäisiä työpoissaoloja ja sairaalahoitojaksoja, järjestyksenpidon ja lastensuojelun tarvetta sekä ennenaikaisia kuolemia.


Kirjoititte kirjeessänne potilasjärjestöllemme jo 19.11.2015, että asiantuntija-arvioiden

mukaan päihdehoidon tarve on nykyisin tarjottuihin palveluihin nähden vähintään noin

kaksin- tai kolminkertainen. Sipilän hallituskaudella päihdehoitoon pääseminen on

entisestään vaikeutunut. Tämä näkyy potilasjärjestössämme lisääntyvinä avunpyyntöinä perheiltä tilanteissa, joissa alkoholiriippuvuuteen sairastunut on jätetty

terveydenhoidossamme kokonaan hoitamatta. Tämä on häpeällistä ja vastoin perustuslakiimmekin sisältyvää yhdenvertaisuusperiaatetta.


Tilanne on toimivan yhteiskunnan kannalta kestämätön aikana, jolloin on löydettävä

keinoja mittaviin säästöihin. Suunniteltujen alkoholilain uudistusten myötä perheiden kärsimykset tulisivat lisääntymään ja päihdehoidon tarve entisestään kasvamaan. Kaikesta huolimatta olette todenneet, että alkoholilain uudistusta ei ole mitään syytä jarruttaa.


Juha Rehula, perustehtävänne perhe- ja peruspalveluministerinä on kansalaisten

terveyden edistäminen. Velvollisuutenne on olla hyväksymättä alkoholilain uudistuksen eteneminen elinkeinoelämän ehdoilla ja kansamme terveyden ja hyvinvoinnin

kustannuksella.


Voimavarat tulisi nyt kohdistaa päihdehoidon vaikuttavuuden tehostamiseen tähtääviin toimenpiteisiin hallitusohjelman linjaamien kärkihankkeiden mukaisesti.


Tarjoamme käyttöönne potilasjärjestömme asiantuntemusta. Käytössämme on tarvittaessa

myös kansainvälisiä asiantuntijoita, jotka ovat olleet onnistuneesti suunnittelemassa ja kehittämässä eri valtioiden päihdehoitojärjestelmiä.

 


Ystävällisin terveisin,
Tarja Orre
Suomen Päihderiippuvaiset ry
puheenjohtaja

 


 

katse

 

 

Avoin kirje professori Hannu Alholle
17.2.2016

 

Vastine Mediuutisten artikkeliin 12.2.2016

 

 

Hannu Alho


Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori
Alkoholiongelmaisen Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja
Huumeongelmaisen Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja

 


Hyvä Hannu Alho

 

Potilasjärjestö Suomen Päihderiippuvaiset ry on laatimassa hoitosuositusta alkoholismin ja muun päihderiippuvuuden diagnostiikkaan ja hoitoon.Tavoitteena on julkaista niin sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisia kuin kansalaisiakin palveleva käytännönläheinen opas, joka auttaa ohjaamaan päihderiippuvuuteen sairastuneet ja heidän läheisensä toimiviin hoitoihin. Tarpeen nykyistä tarkempiin suosituksiin ovat esittäneet potilasjärjestön jäsenet, jotka ovat toipuneita päihderiippuvaisia, heidän läheisiään sekä terveyden- ja päihdehoidon ammattilaisia.

 

Päihderiippuvuuden hoitoon tarvitaan yksi yleistasoinen suositus, koska hermosolutasolla kaikki päihteinä toimivat aineet ylläpitävät samaa sairautta. Vaikka eri päihteet asettavat hoidolle erilaisia vaatimuksia, itse riippuvuutta voidaan hoitaa käytetystä päihteestä riippumatta samankaltaisin, varsin yksinkertaisin menetelmin, joilla läheiset hoidetaan samanaikaisesti.

 

Päihdehoidon Käypä hoito -suositukset keskittyvät ennen kaikkea päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen hoitoon. Päihderiippuvuusdiagnoosin tekemiseen ja riippuvuudesta toipumiseen tähtäävään hoitoon suositukset eivät anna riittäviä tietoja.


Päihderiippuvuuden onnistuneen hoidon edellytys on päihderiippuvuuden myöntäminen. Ellei hoitava taho osaa tai uskalla sitä tehdä, on sitä turha odottaa päihderiippuvaiselta potilaaltakaan.

 

Marraskuussa 2015 julkaistu Alkoholiongelmaisen Käypä hoito -suosituksen päivitys ei selkeyttänyt asiaa riippuvuuden hoidon osalta. Onko tältä osin tulossa tarkennuksia Huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksen päivitykseen, joka on tekeillä?

 

Molempien päihdehoidon Käypä hoito -suositusten lähtökohta on sekä potilaiden että hoitotyön näkökulmasta liian epätarkka. Miltä tuntuisi, jos syöpään sairastunut leimattaisiin syöpäongelmaiseksi ihmiseksi? Auttaisiko se häntä hakemaan sairauteensa hoitoa, ottamaan hoitoa vastaan ja toipumaan?


Lääkehoitoa päihderiippuvuuteen?

 

Hannu Alho, olet edistänyt vuosien ajan johdonmukaisesti lääkkeiden käyttöä päihderiippuvuuden hoidossa. Mielestäsi ”lääkkeitä tulisi käyttää nykyistä enemmän psykososiaalisen hoidon ja kuntoutuksen tukena, koska ne parantavat tutkitusti hoidon tuloksia” (Mediuutiset 12.2.). Voisitko kertoa, mistä tutkimuksista on kyse? Mitä lääkkeitä tarkoitat? Miten määrittelet tulokset?

 

Hyvän argumentoinnin perusta on käsitteiden selkeä määrittely, mutta sen puuttuessa päättelen sinun tarkoittavan nk. kohtuukäyttölääkkeitä, joiden tehokkuutta tuot säännönmukaisesti esille.

 

Näkemyksesi mukaan ”on näyttöä, että pidemmällä tähtäimellä hoidon tulokset ovat jopa paremmat, kun ihminen (päihderiippuvainen?) vähentää ensin päihteiden käytön sille tasolle, että siitä ei tule haittoja, ja vasta sen jälkeen lopettaa kokonaan. Myös kansainväliset terveysjärjestöt ovat suosituksissaan päätyneet samaan” (Mediuutiset 12.2.). Mihin tieteelliseen näyttöön ja suosituksiin viittaat? Kuvaamastasi menetelmästä on olemassa näyttöä nikotiinivieroituksessa, mutta tiedossamme ei ole tieteellisiä tutkimuksia tällaisen menetelmän tehokkuudesta päihderiippuvuuden hoidossa.


Lääkeyhtiö Lundbeckin, johon sinulla on sidonnaisuuksia, Selincro-kauppanimellä myytävä lääke ei tarjoa lisähyötyä alkoholivieroituksessa niiden tutkimuksien perusteella, jotka valmisteesta ovat käytettävissä. Näin on todennut Saksan lääketieteellisten hoitojen laatua ja tehokkuutta arvioiva laitos Institute for Quality and Efficiency in Health Care. Laitoksen arvio kritisoi erityisesti kyseisestä lääkkeestä tehtyjen tutkimusten menetelmällisiä puutteita, joiden vuoksi näyttö lääkkeen hyödyistä jää puuttumaan. Annettaessa ohjeita lääkkeen käytöstä samaan päädyttiin myös Britannissa, jossa lääkkeen tehokkuudesta esitettiin tehtäväksi lääkkeen valmistajasta riippumattomia jatkotutkimuksia.

 

Puolueetonta ja vertailukelpoista tutkimusta tarvitaan

 

Hallitusohjelman yhdeksi kärkihankkeeksi on kirjattu päihdehoidon vaikuttavuuden tehostaminen. Olisiko nyt aika suunnata voimavarat puolueettomaan, vertailukelpoiseen tutkimukseen, jolla pyrittäisiin osoittamaan eri hoitomenetelmien teho raittiudella ja kokonaisvaltaisella toipumisella mitattuna? Olemmehan yhtä mieltä siitä, että täysraittius on päihderiippuvuuden hoidossa aina paras tavoite.

 

Näkemyksesi mukaan ”ei ole mitään tieteellistä julkaisua, jonka perusteella voitaisiin sanoa, että vertaistukitoiminta olisi alkoholismin tehokkainta hoitoa.” Et myöskään usko Myllyhoidon olevan kustannustehokasta. (Mediuutiset 12.2.)


Lisääntyvässä määrin on tietoa siitä, että hoito-ohjelmat, jotka ohjaavat potilaita aktiivisesti itseapuryhmiin, vähentävät potilaiden tarvetta mielenterveyspalveluihin ja siten kustannuksia. Tutkimuksissa on osoitettu, että 12-askeleen vertaistukitoimintaan tukeutuvalla hoito-ohjelmalla hoidetut päihderiippuvaiset olivat 25%:sti useammin 1. vuoden kohdalla abstinentteja 40% pienemmillä palvelukustannuksilla kuin potilaat, joita hoidettiin kognitiivisiin käyttäytymisterapioihin perustuvilla hoito-ohjelmilla (K. Humphreys ja R.Moos, 2007).

 

Tutkimuksen kohdemaassa Yhdysvalloissa vertaistukitoiminta on toki monipuolisempaa ja helpommin saavutettavaa. Suomessa 12-askeleen ammatillisia hoito-ohjelmia käyttävillä päihdehoitoyksiköillä on omat vertaisryhmät, jotka tarjoavat kiinteän yhteisöllisen hoitojatkumon. Näyttää siltä, että vertaisryhmiin sitoutuvat parhaiten ne päihderiippuvaiset, jotka ovat saaneet hoitoa ammatillisissa ohjelmissa, joissa vertaistuki on integroitu hoito-ohjelmaan.


Asiantuntemusta päihderiippuvuuden hoitoon

 

Hannu Alho, mielestäsi potilasjärjestön ohjeistus on ”ei-asiantuntijoiden” tekemä kokemukseen ja mielipiteeseen perustuva suositus, jonka jättäisit omaan arvoonsa.
Potilasjärjestön työryhmän ammatillisen osaamisen mitätöinti on asemassasi olevalta henkilöltä epäasiallista. Lisäksi järjestömme kokemuksellisen asiantuntijuuden mitätöinti on vastoin edustamasi laitoksen linjauksia. STM:n ja THL:n toimeenpanemassa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassahan vuodelta 2015 on yhtenä keskeisenä periaatteena pyrkimys vahvistaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaan asemaa mm. siten, että kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat otetaan mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

 

Potilasjärjestön asiantuntijat ovat terveyden- ja päihdehoidon ammattilaisia, joilla on kokemusta niin käytännön päihdehoitotyöstä kuin päihdehoidon koulutuksesta, suunnittelusta, organisoinnista ja johtamisestakin. Ammatillisuuden lisäksi heillä on kaikilla omakohtainen kokemus kokonaisvaltaisesta toipumisesta joko päihderiippuvaisena tai läheisenä.

Kun päihderiippuvuudesta puhutaan sairauden sijaan ongelmana, on luontevaa, että vastuu ongelman hoidosta on siirtynyt pitkälti sosiaalityölle. Asenteiden ja sitä myötä päihdehoitokäytäntöjen muuttuminen yksilöitä ja yhteiskuntaamme paremmin palveleviksi vaatii päihderiippuvuuden ja sen hoidon perustekijöiden tarkempaa määrittelyä. Päästäksemme eteenpäin meidän on ensin löydettävä yhteinen kieli. Ongelma ja riippuvuus ovat täysin eri asioita.

 

Olemme samaa mieltä siitä, että päihderiippuvuutta tulisi hoitaa kuten muitakin sairauksia eikä sosiaalityön kuuluisi olla vastuussa hoitopäätösten tekemisestä. Teemme mielellämme yhteistyötä, jotta tämä tavoite toteutuisi ja päihderiippuvaiset ja heidän läheisensä pääsisivät asianmukaisiin hoitoihin asuinkunnasta, sosiaalisesta asemasta ja varallisuudesta riippumatta. Asiantuntemuksemme ja pitkäaikainen ammatillinen ja käytännön osaamisemme on käytettävissä päihderiippuvuuden kansallisten ohjeistusten ja suositusten laatimiseksi.

 

 


Ystävällisesti

 

Tarja Orre, valtakunnallisen potilasjärjestön Suomen Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtaja

 

 

 

 

 

katse

 

 

 

Aamulehti 24.12.2015

24.12.2015


Puheenaihe: Täsmähoito auttaa alkoholistin läheistä

Tampereen kaupunki ei valitettavasti poikkea useimmista Suomen kunnista: läheishoitoa ei täälläkään ole tarjolla.

 

Tarja Orre


Tähän vuodenaikaan puhutaan paljon siitä, miten suomalaiseen kulttuuriin kuuluva humalahakuinen juominen pilaa monen perheen joulun. Poliisi varoittelee liiallisen alkoholinkäytön riskeistä ja asiantuntijat antavat ohjeita, miten tilanne saadaan joulupyhiksi hallintaan.

 

Asiasta ei kuitenkaan tunnuta uskallettavan puhua sen oikealla nimellä. Jos joulupyhinä perheen äidin tai isän juominen karkaa käsistä, kyseessä on useimmiten alkoholiriippuvuus.

Vielä harvemmin puhutaan siitä, miten alkoholistin läheisenä eläneen - tai nykyisinkin elävän - läheisriippuvuuteen sairastuneen käyttäytyminen latistaa hyvin monien perheiden joulutunnelman. Tästä syystä tämä teksti tuo alkoholismia esille perhesairautena nimenomaan läheisriippuvuuden näkökulmasta.

 

Läheisriippuvuudessa alunperin luonnolliset ja kunnioitettavat ominaisuudet - kuten empaattisuus, auttamisen halu ja luotettavuus - alkavat kääntyä itseään vastaan. Läheisriippuvainen kokee, että hän on vastuussa kaikesta. Hän unohtaa vähitellen omat tarpeensa ja alkaa elää vain muita varten. Hän tarkkailee jatkuvasti itseään ja muita. Hän mielistelee, määrää, ja murjottaa. Pahimmillaan hänestä tulee marttyyri, joka kontrolloi ja manipuloi koko perhettä.

 

Läheisriippuvuudelle, kuten muillekin riippuvuuksille on ominaista, että sairauden aktiivisessa vaiheessa läheisriippuvainen ei kykene näkemään omaa tilaansa. Hän kokee itsensä uhriksi ja syyttää muita pahasta olostaan. Hän jatkaa itselleen ja läheisilleen vahingollista käyttäytymistä, vaikka tunteekin syyllisyyttä ja häpeää. Hän ahdistuu, masentuu ja uupuu.

 

Läheisriippuvuutta ei luokitella virallisesti sairaudeksi, mutta alkoholismin vaikutukset läheisiin ovat yleisesti tiedossa. Miksi läheisille ei siis tarjota hoitoa, vaikka läheisten hoitaminen on kuntien lakisääteinenkin velvollisuus? Eikö läheisten täsmähoitoa ole? Valitettavasti esimerkiksi Tampereen kaupunki ei poikkea useimmista kunnista: läheishoitoa ei ole tarjolla.

 

Läheisriippuvuuteen on kuitenkin olemassa tehokasta hoitoa. Toimivassa päihdehoidossa läheisetkin saavat tietoa alkoholismista ja sen yhteisöllisistä vaikutuksista, jolloin he saavat mahdollisuuden havahtua myös omaan avun tarpeeseensa. Paras havahduttaja on saman kokenut, läheisriippuvuudesta toipunut koulutettu vertainen. Toivo ja halu toipua herää, kun näkee, että joku toinenkin on selvinnyt yhtä kaoottisista tunteista ja tilanteesta. Yhteisöllinen, vertaistukeen perustuva hoito on läheisriippuvaisellekin tehokkain.

 

Vaikka myötätuntoakin tarvitaan, empaattinen keskusteluapu tai pään silittely ei läheisriippuvaista auta. Läheis- niin kuin alkoholiriippuvaisenkin on saatava mahdollisuus nähdä käyttäytymisensä aiheuttamat kielteiset seuraukset, jotta hän voi oppia toimimaan toisin. Riippuvuudesta toipumiseen kuuluu, että ymmärtää jokaisella olevan vastuun omasta käyttäytymisestään. Hyvin toimiva vertaisryhmä antaa mahdollisuuden opetella tunnistamaan omia rajoja sekä kunnioittamaan itseä ja muita.

 

Vertaistukeen perustuvan hoitomallin luulisi kiinnostavan kuntiakin, koska menetelmällä voidaan hyvien tulosten lisäksi säästää rutkasti rahaa. Yksi riippuvuuden tehokkaan hoidon kulmakivistä on vastuun ottaminen omasta toipumisesta. Nykyisellään läheiset kuormittavat monipuolisesti ”objektihoitoa” antavia terveyspalveluja, koska täsmähoitoa läheisriippuvuuteen ei tarjota. Läheisriippuvainen oireilee riippuvuutensa edetessä monin tavoin psyykkisesti ja fyysisesti, ja usein joudutaan turvautumaan lääkkeisiin, pitkiin yksilöterapioihin ja sairaalahoitoihin.

 

Myös päättäjien on kannettava heille kuuluva vastuu. Miksi jättää alkoholistien läheiset kärsimään ja odottaa ongelmien kasvamista, kun toimivaa hoitoa kerran on olemassa?

 

Kirjoittaja on päihderiippuvaisten ja läheisten valtakunnallisen potilasjärjestön, Suomen Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtaja.

 

Tarja Orre

 

 

 
katse

 

 

Alkoholisti käyttää alkoholia korkealla riskillä

6.11.2015 Tarja Orre

 

Alkoholiongelmaisen hoidon Käypä hoito -suosituksen päivitys julkaistiin Ehkäisevän päihdetyön viikolla. Päivityksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, päihdelääketieteen professori Hannu Alho nosti Ylen Aamu-tv:n 6.11. haastattelussa esille suosituksen keskeisimpänä uudistuksena alkoholin käytön riskirajat.

 

Aiemmat riskirajat olivat miehillä 24 ja naisilla 16 alkoholiannosta viikossa. Nyt näitä suuremmat viikkoannokset luokitellaan korkean riskin käytöksi, jonka havaittuaan terveydenhuollon ammattilaisen tulisi viimeistään puuttua juomiseen. Uutena käyttöön otettu kohtalaisen riskin käyttötaso on miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Uusilla rajoilla pyritään helpottamaan varhaista puuttumista ja vähentämään terveysongelmia.

 

Hannu Alho arvioi Suomessa olevan noin 500 000 alkoholia korkealla riskillä käyttävää ja saman verran kohtuullisella riskillä juovia. Hän painottaa alkoholiriippuvuuden olevan eri asia kuin riskikäyttö. Eivätkö siis näihin lukuihin sisälly riippuvuuteen sairastuneet?

Hoitosuosituksesta tulee käsitys, että alkoholiriippuvuus on pienen marginaaliryhmän ongelma. Päättelyn varaan jää, että suurin osa niin kutsutuista alkoholia korkealla riskillä käyttävistä on jo tosiasiassa sairastunut riippuvuuteen.

 

Entä mikä on alkoholiriippuvuuteen sairastuneen riskiraja? Tästäkin voisi puhua. Alkoholistillahan jo yksi ryyppy riittää antamaan riippuvuuteen orientoituneille hermosoluille signaalin huutaa lisää.

 

Alkoholismin eli alkoholiriippuvuuden mahdollisuutta arvioivalle ammattilaiselle juotujen annosten määrän selvittämistä merkityksellisempää on tieto siitä, pystyykö hänen tutkimansa henkilö kontrolloimaan juomisensa ajankohtaa ja määrää.

Alkoholisti ei raitistu professori Alhon riskikäyttäjille ehdottamaa juomapäiväkirjaa pitämällä. Raitistuakseen kokonaisvaltaisesti myös tunne-elämältään alkoholistin on saatava oikeaa tietoa sairaudestaan.

 

Alkoholiongelma, käyttöhäiriö tai riskikäyttö. Miksi alkoholiriippuvuus täytyy verhota tällaiseen epämääräisyyteen?

 

Olisiko mahdollista nostaa hoitosuositusten keskiöön riippuvuuden yhteisöllinen, vertaistuellinen ja toipumiskeskeinen lääkkeetön hoito, jonka avulla suuri osa hoidon käyneistä palaa vastuullisiksi yhteisön ja yhteiskunnan jäseniksi? Olisiko aika purkaa alkoholismin hoitoa varjostava kielto ja myöntää alkoholismi sairaudeksi, jota voidaan hoitaa tuloksellisesti?

 

Käypä hoito -suositusten laatijoiden vastuuta on onneksi rajattu: ”Ne (suositukset) eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.” Muu tiedon hankkiminen ja järjen käyttö on siis päihdehoidossakin edelleen sallittua.

 

Tarja Orre
potilasjärjestön puheenjohtaja
Suomen Päihderiippuvaiset ry

 

 

 

katse

 

 

Vastaus pääministerin puheeseen 16. syyskuuta 2015

Avoin kirje 18. syyskuuta 2015

 

 

Arvoisa pääministeri Juha Sipilä

 

Lähestyn Teitä suoraan antamanne mallin rohkaisemana.

 

Vetositte puheessanne demokraattisen yhteiskunnan eri osapuoliin yhteisen Suomemme poikkeuksellisen vakavassa tilanteessa. Vetoan nyt Teihin, että harkitsisitte vakavasti tukeanne ehdottamalleni innovaatiolle, joka tuottaa kansantaloudellemme merkittäviä säästöjä minimaalisella panostuksella. Päihderiippuvuudesta aiheutuvat kustannukset ovat Suomessa kymmeniä miljardeja laskutavasta riippuen. Päihderiippuvaisia on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja heitä työskentelee kaikissa ammateissa.

 

Päihderiippuvuus aiheuttaa työtehon heikentymisen lisäksi miljoonia menetettyjä työpäiviä vuodessa. Joka toinen ennenaikainen eläköityminen johtuu päihderiippuvuudesta. Hoitamaton päihderiippuvuus aiheuttaa valtavat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon sekä oikeusjärjestelmään ja vankeinhoitoon.

 

Päihdehoitomme tulokset ovat kaukana muiden Pohjoismaiden tasosta. Ruotsin hoitomallilla huomattavasti suurempi osa päihderiippuvaisistamme olisi jo palannut tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Missään muussa Pohjoismaassa päihdeperäinen kuolleisuus ei ole niin korkealla tasolla kuin Suomessa.

 

Päihderiippuvuudesta aiheutuvien kustannusten säästöt voivat olla kunnille ja valtiolle kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja varsin yksinkertaisin toimenpitein. Säästöt voidaan toteuttaa jo olemassa olevien rakenteiden ja resurssien sisällä ohjaamalla päihderiippuvaiset ja heidän läheisensä tuloksellisiin, toipumiskeskeisiin hoitoihin.

 

Meidän tarvitsee vain ottaa käyttöön Maailman terveysjärjestön jo 50-luvulla tekemä määritelmä päihderiippuvuudesta sairautena. On tehtävä perusteellinen asennemuutos ja ottaa vastaan olemassa oleva tieteellinen tieto päihderiippuvuudesta sairautena sen sijaan, että sitä käsitellään sosiaalisena ongelmana haittojen vähentämiseen keskittyen. Tuloksellista hoitoa on meillä Suomessakin olemassa.

 

Suomen Päihderiippuvaiset ry:n hallituksen puheenjohtajana toimin valtakunnallisen potilasjärjestömme edustajana uudistaessamme suomalaista päihdehoitoa. Osittaiset korjaukset eivät enää riitä. Nyt pitää tehdä perustavanlaatuinen muutos.

 

Osa tehottomastakin päihdehoidosta tukee uudistuksia. Päihdehoidon uudistaminen on tehtävä yhteistyössä kaikkien osapuolten kesken.

 

Nyt on viimeinen hetki laittaa Suomen päihdehoito kuntoon. Potilasjärjestönä toimimme luovasti ja meillä on kykyä käytännönläheiseen ongelmanratkaisuun. Teemme uudistustyötä vankalla kokemuksella ja ammattitaidolla, vapaaehtoisvoimin ja täysin ilman yhteiskunnan tukea.

 

Onnistuaksemme tarvitsemme pääministerin ja hallituksen kädenpuristuksen tuoda esille potilasjärjestömme ehdottamat toimenpiteet myönteisessä valossa.

 

 

Kunnioittavasti

 

Tarja Orre
puheenjohtaja, Suomen Päihderiippuvaiset ry

 

 

 

 

 

katse

 

 

 

Alkoholistia ei tule ohjata kohtuukäyttöön

 

HS

Artikkeli julkaistu Helsingin Sanomissa 11.7.2015


Päihdehoidon ongelma on se, että kukaan ei tunnu ottavan vastuuta päihderiippuvuuteen sairastuneiden hoidosta.


Päihderiippuvaisten valtakunnallinen potilasjärjestö, Suomen Päihderiippuvaiset ry, perustettiin keväällä 2015 alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvaisten etujärjestöksi. Järjestön potilasjäsenistä useimmat ovat toipuneet alkoholiriippuvuudestaan 12 askeleen ammatillisten hoito-ohjelmien avulla. Monet ovat saaneet apua myös AA:n vertaistukiryhmistä.

 

Ennen toipumistaan liian monet olivat kamppailleet kroonisen ja etenevän sairautensa kanssa vuosia tuloksettomissa hoidoissa, joissa kohtuukäytön opettelua oli esitelty hoitona ja joissa lääkkeillä oli luotu illuusio sairauden hoidosta. Yksikään järjestön jäsenistä ei ole kertonut alkoholisminsa hoidossa ongelmana olleen sen, ettei sairauteen ole saanut lääkehoitoa. Sen sijaan hyvin monet ovat kertoneet ongelmaksi sen, etteivät he saaneet lääkkeetöntä hoitoa.

 

Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on itsensä kieltävä sairaus. Jos alkoholistilta itseltään kysytään, millaista hoitoa hän haluaa, hän valitsee kohtuukäytön. Hän toimii niin yksinkertaisesti siksi, että hän on riippuvainen. Alkoholiriippuvuus aiheuttaa oireita kaikilla elämän osa-alueilla. Sairauden aiheuttamia käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia ei voida hoitaa onnistuneesti ennen kuin päihteiden käyttö on lopetettu kokonaan.

 

Potilasjärjestömme on täysin samoilla linjoilla kuin lääkärit Antti Loimalahti, Kaisa Roiha ja Matti Rossi (HS Mielipide 9. 7.): potilaan terveydelle vaarallisia näkemyksiä ei saa vahvistaa, vaan lääkäri on velvollinen kyseenalaistamaan ne. Lääkärin etiikkaan kuuluu, että hänen tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.

 

Kohtuukäyttölääkkeistä esimerkiksi nalmefeenin hyödystä puuttuu näyttö (Lääkärilehti 1/2015): Lääke ei tarjoa lisähyötyä alkoholivieroituksessa niiden tutkimuksien perusteella, jotka valmisteesta ovat käytettävissä. Näin toteaa Saksan lääketieteellisten hoitojen laatua ja tehokkuutta arvioiva laitos Institute for Quality and Efficiency in Health Care.

 

Me, toipuneet päihderiippuvaiset ja heidän läheisensä, vetoamme suomalaisiin lääkäreihin, että he ottaisivat vastuun alkoholiriippuvuuteen sairastuneiden ohjaamisesta toimiviin hoitoihin. Alkoholiriippuvaiselle kohtuukäyttö ei ole enää vaihtoehto. Kohtuukäyttöön ohjaaminen ainoastaan pitkittää alkoholismiin sairastuneen ja hänen läheistensä kärsimyksiä.

 


Tarja Orre
potilasjärjestön puheenjohtaja
Suomen Päihderiippuvaiset ry

 

 

 

 

 

  katse  
 

 

Elämistä toipumisen ideologiassa vai todellista toipumista?

 
  15.6.2015 Tarja Orre  
 

 

Potilasjärjestömme, Suomen Päihderiippuvaiset ry, ei koe Käypä hoito -suositusten vastaavan riittävästi päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä hoidollisiin tarpeisiin. Vaikka on yleisesti tiedossa, että Suomessa päihdehoidon taso on keskiarvoltaan heikko verrattuna vaikkapa muihin Pohjoismaihin, potilaiden ääntä ei ole meillä kuunneltu.

 

Järjestömme jäsenet kokevat alan termistön sekoittavana ja harhaanjohtavana. Puhutaan päihdeongelmasta, alkoholiongelmasta, haitallisesta alkoholinkäytöstä, suurkulutuksesta, alkoholin riskikäytöstä, kohtuukäytöstä, alkoholiriippuvuudesta, lääkkeiden väärinkäytöstä, lääkeriippuvuudesta, sekakäytöstä, huumeongelmasta, huumeriippuvuudesta, riippuvuudesta, keskivaikeasta riippuvuudesta ja vaikeasta riippuvuudesta.

 

Potilaan kannalta kyse on kuitenkin yksinkertaisesti päihderiippuvuudesta olkoon käytetty päihde sitten alkoholi, huume, lääke tai kaikkia niitä sekaisin. Riippuvuus joko on - tai ei ole ja sille on olemassa selkeät diagnostiset kriteerit.

 

Päihderiippuvuus on krooninen, etenevä ja hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Päihderiippuvuus voi sairastuttaa vakavasti myös sen vaikutuspiirissä elävät läheiset - ystävät, työtoverit ja ennen kaikkea perheenjäsenet.

 

Havahtuakseen näkemään sairautensa sekä päihderiippuvainen että hänen läheisensä tarvitsevat oikeanlaista tietoa. On ymmärrettävä, että riippuvuuteen sairastuminen ei ole kenenkään vika. On helpompi nöyrtyä ottamaan apu vastaan, kun tietää olevansa sairas eikä luonteeltaan heikko. Häpeän väistyessä on mahdollista nähdä oma osuutensa asioiden kulkuun ja oikeanlaisen hoidon avulla riippuvuuskierre saadaan katkaistua. On tärkeää, että myös ympärillä oleva yhteisö ymmärtää syvällisesti sairauden luonteen. Kun hoidossa saatuja työkaluja opitaan käyttämään arjessa, raittiudesta tulee vähitellen elämäntapa. Läheistenkin osalta voidaan puhua henkisestä raitistumisesta.

 

Suomen Päihderiippuvaiset ry:n tavoite keskusjärjestönä on se, että mahdollisimman moni suomalainen saisi mahdollisuuden ymmärtää päihderiippuvuutta sairautena ja että siihen sairastuneet saisivat parasta mahdollista olemassa olevaa hoitoa.

 

Tavoitteenamme on laatia potilasjärjestömme suosittelemat päihderiippuvuuden toipumiskeskeisen hoidon laatukriteerit. Niiden tulee perustua toipumisen kannalta olennaisiin perustekijöihin: päihderiippuvuuteen ICD-10 -tautiluokituksen mukaisena sairautena ja lääkkeettömään hoitoon, jonka tavoitteena tulee olla täysraittius.

 

On myös tärkeää laatia mittarit, joilla päihdehoitoyksiköiden ja niissä käytettyjen menetelmien laatua, toimivuutta ja tehokkuutta voidaan mitata vertailukelpoisesti. Puolueetonta ja vertailukelpoista tutkittua tietoa eri hoitomenetelmien tuloksellisuudesta ei ole saatavilla. Potilaan kannalta on hämmentävää, että verorahoilla maksetuista erilaisista päihdehoidoista ei vaadita yhtenevää ja järjestelmällistä laadun mittausta. Tulisiko vaikkapa syöpähoitojen osalta kyseeseen olla mittaamatta hoitojen tuloksellisuutta? Ei varmaankaan, koska syöpiä hoidetaan lääketieteellisesti ja silloinhan tuloksellisuusmittaukset ovat lääkefirmojenkin etu. Päihderiippuvuutta taas ei voida hoitaa lääkkeillä, jolloin väistämättä herää kysymys, keiden kannalta edullista päihdehoidon tuloksellisuusmittausten tekemättä jättäminen on?

 

Bentsodiatsepiinejä määrätään yleisesti päihderiippuvaisille. Bentsodiatsepiinit ja muut PKV-lääkkeet (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) ylläpitävät hermoston aktiivisuustilaa, siksi niitä ei tulisi koskaan määrätä päihderiippuvaiselle sen enempää päihdehoidossa kuin muussakaan terveydenhoidossa. Henkeä pelastavassa katkaisuhoidossa käytettävän bentosdiatsepiinilääkityksen enimmäiskesto tulisi hoitosuosituksissa tarkkaan rajata.

 

Korvaushoidon etiikka tulisi nostaa päättäjien taholta vakavaan tarkasteluun. Voisiko olla mahdollista myöntää korvaushoito pelkästään yhteiskunnallisen kontrollin muodoksi eikä kutsua sitä harhaanjohtavasti hoidoksi?

 

Päihdehoidon ongelmien juuret ovat Suomessa syvällä rakenteiden sisällä eikä mikään taho pysty niitä yksin ratkaisemaan. Pohjimmiltaan yhteiskunnan voitaisiin ajatella toipuvan kuten yksilöidenkin. Ensiksi tarvitsemme tietoa havahtuaksemme vallitsevaan tilanteeseen ja nöyryyttä tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän puolesta. Jokaisen ongelman ratkaisemiseen osallistuvan tahon on myös osattava rajata ja kantaa itselle kuuluva vastuu.

 

Mielenkiintoista potilasjärjestötyön kannalta tulee olemaan se, millainen on kykymme tehdä yhteistyötä. Päihdehoidon kenttä on Suomessa pirstaleinen ja oikessa olemisen dilemma on jo kaatanut monta hyvää yritystä muuttaa valtaan päässyt, haittojen vähentämiseen keskittyvä päihdehoitokulttuurimme todellisiksi, toipumiseen tähtääviksi hoitokäytännöiksi.

 

Päihderiippuvuuden tuloksettomasta hoidosta maksettava hinta on niin yksilö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla suuruudeltaan sitä luokkaa, että meillä ei ole nyt varaa epäonnistua. Kysymys kuuluukin: Annammeko ylpeytemme ja egomme tulla esteeksi yhteiselle toipumisellemme? Elämmekö me pelkästään toipumisen ideologiassa vai suostummeko elämään toipumista todeksi?

 

 

 

 

 
2018Puheenjohtajan palstaAJANKOHTAISTA

Suomen Päihderiippuvaiset ry

Alkohol- och drogberoende i Finland rf

 

YHDISTYS JÄSENET AJANKOHTAISTA PÄIHDERIIPPUVUUS YHTEYSTIEDOT

 

 

 

 

 

 

 

   
   
  fb OLEMME
FACEBOOKISSA
   
   
 

 

 

   

 

 

 

 

 

Suomen Päihderiippuvaiset ry |Helmikuja 6 B 32, 01600 Vantaa | puh. 040 8323 280 | info(at)paihderiippuvaiset.fi
Copyright © Suomen Päihderiippuvaiset ry 2018